18. kesäkuuta 2013

Ensin talo vai lapset?

Oma mielipiteeni on tähän, että ehdottomasti TALO.

Nyt melkein 2 taloa rakentaneena (toinen ennen lapsia ja toinen 3 lapsen kanssa raskaana) niin voin sanoa, että näillä on kuin yöllä ja päivällä eroa.
  Ekassa talossa 8 vuotta sitten teimme myös itse aika paljon(ehkä puolet), mutta joka päivä emme olleet. Rakentaminen kesti 8kk ja oli sekin rankkaa. Hyvin nopeasti tajusimme mitä tarkoittaa "Rakentaminen on parisuhde testi". Hyviä puolia oli, kun saimme mennä sinne koska huvittaa ja olla niin kauan, kun halusimme. Oli ihana tehdä kahdestaan. Töistä päin vain grillin kautta raksalla ja illalla kotiin ja nukkumaan.

Nyt mies on raksalla ollut lähes joka päivä 14kk, aina töiden jälkeen ja kaikki viikonloput. Teemme siis lähes kaiken itse. Minä olen lasten kanssa kotona kaikki päivät, illalla ehkä käymme lasten kanssa raksalla katsomassa mitä siellä tapahtuu. Yleensä viikonloppuisin tai noin 1-2krt/viikossa onneksi pääsen itse raksalle töihin, joka on ihanaa vaihtelua. Kiitos mummojen! Nyt loppuajasta vaan tuo maha on alkanut hidastamaan menoa, määräämään mitä pystyn tekemään ja kuinka paljon.
Kaikista rankinta tässä on, jos/kun lapset ovat kipeitä. Varsinkin, jos olen itsekkin kipeä. Siinä menee monta viikkoa vaan kotona ollessa, kun tauti käy kaikkia meitä läpi. Yleensä sitten vielä tulee monta tautia putkeen, kun vastustuskyky heikkenee.
Raksalla on myös paljon vaarallisia paikkoja ja itse en pysty lasten kanssa raksalla tekemään muuta kuin vahtimaan niitä ja joka käänteessä saa olla kieltämässä. Onneksi mitään isoa vahinkoa ei ole vielä sattunut(kopkop).  

Vaikka olen lasten kanssa ollut kotona melkein koko 7 vuotta niin en koskaan voinut uskoa, että se olisi näin vaikeaa ja rankkaa. Enkä suostuisi tähän YH-elämään enää uudestaan.

Onneksi viimeisiä viikkoja viedään. Me ollaan jo ihan väsyksissä ja stressiä pukkaa koko ajan lisää. Nyt vielä kova loppurutistus, että päästään muuttamaan heinäkuun loppuun mennessä. Sitten on vielä pari viikkoa aikaa laittaa paikkoja valmiiksi ennen kuin vauva syntyy. Samalla esikoinen aloittaa koulun ja toinen kerhon.

Tämän rupeaman jälkeen meillä on ihana, uusi oma koti mihin mahtuu koko perhe pitkäksi aikaan. Odotan/arvostan kovasti arkea ja, että teemme jälleen asioita perheenä. Mä en tule muuttamaan enää koskaan!

Tsemppejä myös kaikille muille raksamammoille!


Terveisin 1 erittäin väsynyt ja loppuun palanut hormonimamma...

Ps. Toivottavasti seuraava postaus olis vähän positiivisempi :)

6 kommenttia:

  1. Itseä alkoi hieman huimaamaan ajatus teidän loppurutistuksesta. Uusi vauva, uusi talo ja esikoisen koulu =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se laittaa hiukan itseäkin huimaamaan, mutta päivä kerrallaan.

      Poista
  2. Nyt täytyy antaa palautetta, että niin aina ilahdun kun olet päivittänyt blogia! Perheemme kivitaloprojekti on lähes samassa vaiheessa ja samanlaisia tuntemuksia tällä kotiäidillä kuin sinulla, että loppuisi jo ja alkaisi normaali arki :) tsemppiä loppurutistukseen! Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna, kiva kuulla =)
      Tsemppejä myös teidän omaan raksailuun!

      Poista
  3. Wou, ihanan terapeuttista, oli nimittäin tekstisi kuin suoraan mun näppikseltä. Kaikki!
    Meillä tosin perhene neljäs lapsi syntyi jo kesäkuun alussa ja talo valmistuu vasta lokakuuksi, esikoinen aloittaa koulunkin siinä välissä.
    Jaksamista loppurutistukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäänsä kiva kuulla etten ole ainoa, joka näin ajattelee. Tsemppejä sinne!

      Poista